Blogi on ollut nyt yli puoli vuotta tauolla. Viime vuoden heinäkuussa tuli edellinen postaus ja siinä mainitsin myös, että ei ole ollut motivaatiota kirjoitella eikä ole ollut aiheita mitä kirjoittaisi blogiin. Viime postauksessa kerroin, että olin saanut uuden liikutus hepan. Jota käyn edelleen liikuttamassa 1-3 kertaa viikossa, riippuu vähän kuin mulla on aikaa käydä tallilla töiden ja koulun ohella, koska koulu päivät on aika pitkiä.

Tiistaina olin rankalla, mutta hauskalla tunnilla Pullan kanssa. Mentiin todella paljon kevyessä istunnassa, joka kävi pohkeiden päälle, mutta oli myös hauskaa kun Pulla meni korvat hörössä. Mentiin loppuraveissa vasta ekat puomit, joilla Pulla oli mukavan rauhallinen ja nosteli jalkoja.

Sitä kuvittelee olevansa voittamaton ja uskoo, että se oma hevosystävä on kuolematon. Kun muut teinivuosien tuttavat, joutuvat sanomaan hyvästit 90-luvun alussa syntyneille hevosilleen, sitä ajattalee, että onneksi Sulo on terve, se voi elää vaikka kuinka kauan. Kun joku murtaa kätensä, sitähän voi liikkua muilla ruuminosilla aivan normaalisti. Se on kuitenkin vain käsi. Jos murtaa kylkiluunsa, niin eihän se vaikuta ihmiseen muuten, kuin että kylkeen vähän sattuu? Kesä tuli.

Nyt tartuin itteeni niskasta ja pistin spotifyn kesähitit soimaa ja näppäimistön tuleen. Ehkä mustaki joku pv tulee aktiivinen päivittelijä? Heppahommissa kaikki on paremminkun hyvin! Oon käyny lolalla ihan just sen puol vuotta enkä vieläkää tajua miten aika vaan rullaa eteenpäin ja pianhan on oikeesti kesä.